Minun mielestäni ongelmat alkavat silloin, kun pelkäämme näyttää todellista iitseämme. Tämä pelko on erityisen voimakas varsinkin nuorena, kun yrität vasta ymmärtää itsekin omaa seksuaalisuuttasi ja elämää yleensä. Joskus pelkkä katse, ele tai tapa puhua voi paljastaa sinut – erityisesti sukulaisten tai sellaisten ihmisten seurassa, jotka suhtautuvat kielteisesti queer-ihmisiin. Eläminen jatkuvan itsevalvonnan alla on raskasta, ja se on yksi syy siihen, miksi monet meistä kamppailevat syvien henkilökohtaisten ongelmien, kuten alkoholismin ja mielenterveyden haasteiden, kanssa. Pelko vaikuttaa myös siihen, miten muodostamme ja ylläpidämme romanttisia suhteita. Kun rakkaus, suru tai muut vahvat tunteet pidetään sisällä, seuraukset voivat olla vakavia. Iän myötä monet oppivat välittämään vähemmän ulkopuolisista mielipiteistä, mutta vahinko on saattanut jo tapahtua, ja toipuminen vaatii usein aikaa ja ammatillista tukea. Siksi asenteiden on muututtava pysyvästi – ihmisoikeudet eivät ole koskaan neuvoteltavissa. Taistelu yhdenvertaisista oikeuksista on kaukana ohi, ja meidän on pysyttävä yhdessä ja puhuttava ääneen, erityisesti trans-sisarustemme ja -veljiemme puolesta, jotka kohtaavat yhä avointa syrjintää ja vihaa.